Myyjäisten organisointi on kyllä melkoinen homma, johon kuuluu hoidettavia asioita laidasta laitaan. To do-listat ovat pitkiä ja muistettavia asioita on paljon. Täytyy myös osata ennustaa, ennakoida, tehdä päätöksiä sekä muuttaa jo tehtyjä päätöksiä. Myyntitavaroiden hankinta oli tällä kertaa melkoinen urakka. Kaikkien mahdollisten kauppojen hinnat olivat nousseet sekä kuljetuskustannukset vähintään tuplaantuneet. Meinasi jo jossain vaiheessa loppua usko, että saamme myyntipöydät täyteen. Sinnikkäät nettisurffailut, puhelut, sähköpostit, tarkat laskelmat ja muut hommat tuottivat kuitenkin tulosta ja saimme suht kivuttomasti tavaroita tilattua kahdelta eri verkkokauppatoimijalta. Sekä tietysti äidit, siskot ja muut saivat toimia kuriireina.
Tilaaminen oli lopulta kohtuu helppoa, mutta viikko ennen myyjäisiä putosi pommi. Toinen tavarantoimittaja ilmoitti ettei meidän lava ollutkaan lähtenyt eikä hän tiedä saako enää ajoissa perille. Voi ei! Mitäs nyt! Ehdimme jo miettiä pikkubussin vuokraamista ja roadtrippiä, koska Meri oli juuri pohtinut, että hänen pitäisi kyllä alkaa opetella taas autolla ajamista. Onneksi kuitenkin ystävällinen ja ammattitaitoinen myyjämme sai kuljetuksen hommattua ja kaikki järjestyi parhain päin. Ja pystyimme keskittymään leipätoimituksen jännittämiseen. Sekin tuli ajallaan ja näin meillä oli pöydät jo aikalailla täynnä myytävää.
Oma urakkansa oli hallissa toimivan uuden cateringyrittäjän saaminen suostumaan yhteistyöhön. Hänelle nimittäin kuuluu alakerran keittiö, jota tarvitsemme ruokien valmistukseen. Suomalaisella sisulla, hurmaavalla hymyllä sekä tuolla jo mainitulla huumorilla onnistuimme siinäkin ja keittiössä oli hyvä työskennellä koneitten ja muitten toimiessa moitteettomasti. Ja saimme vietettyä hyvin runsas ruokaisen kiitoskaronkankin cateringyrittäjän toisessa ravintolassa.
Oli kivaa pitkästä aikaa olla talkootunnelmassa. Hallilla vallitsi todellinen tekemisen meininki ja jokaiseen hommaan löydettiin luontevasti tekijät. Oli kivaa, kun nuorisoryhmäläiset ja muitakin lapsia oli auttamassa. Hommat oli hyvissä ajoin valmiina ja, jos meillä olisi ollut kaikki hyllyjen osat tallella ja paikalla, olisi voinut sanoa valmistelujen menneen täydellisesti. Osatkin lopulta löytyi ja saatiin hallille. Kiitos varaston kuljettajalle ja hänen tiimilleen!
Tykkäsin myyjäisistä ihan tosi paljon, olinhan niissä ensimmäistä kertaa 20-vuoteen. Kävijöitä oli mukavasti, tunnelma oli leppoinen ja kauppakin kävi. Arpojen myynti nuorisoryhmäläisten kanssa oli mukavaa ja siinä pääsi samalla hyvin kiertelemään ja juttelemaan myyjäisväen joukossa.
Yksi tärkeimmistä, herkimmistä ja ehkä aikaa vievimmistä asioista on vapaaehtoisten apulaisten etsiminen. Ennen myyjäisiä voi jo auttaa Sponsoreiden ja arpajaispalkintojen hankinnassa. Apukäsiä tarvitaan rakennukseen mutta varsinkin myyjäispäivälle. Sunnuntaina, myyjäispäivänä, apulaisia tarvitaan yli 65:een työvuoroon, joihin kuuluvat mm. tuotteiden myynti karkki-, herkku- ja suomi- pöydissä sekä ruoka- ja juomapöydissä. Myös arpojen myymiseen ja glögin keittämiseen sekä loppusiivoukseen tarvitsemme ison joukon apulaisia. Eli pyydän jo nyt teitä kaikkia laittamaan
seuraavan joulubasaarin päivämäärän ylös kalenteriin. Silloin teidän kaikkien apua tarvitaan!
Oma pääni pursuaa jo uusia ideoita basaarin toteuttamiseen ja Merin kanssa olisimme iloisia, jos joku teistä haluaisi alkaa ideoimaan ja toteuttamaan kanssamme. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu vastuu ei niin paina! Lopetan raporttini kiitoksella! Kiitos, että seuraavatkin myyjäiset tulevat olemaan ihanat ja onnistuneet, koska te kaikki perheet olette innolla niitä kanssamme tekemässä!
Terhi Korhonen
