Paljon paniikkia, mutta ei kovin montaa piparia!
Nuorisoryhmä oli toivonut omaa yöpymiskertaa ja sellaisen järjestimme joulukuussa. Sattumalta saimme koko koulun yhteisen joulujuhlan viettoon tilat Paulus-kirkolta juuri suunnitellun yöpymiskerran kanssa samalle päivälle, joten joulujuhlan jälkeen muiden oppilaiden lähdettyä kotiin, jäimme nuorisoryhmän kanssa kirkolle. Vietimme iltaa yhdessä pelaillen, leikkien, herkutellen ja jutustellen. Yöpuulle kävimme makuupusseihimme seurakuntasalin lattialle ja aika pitkään oli vielä hihitystä ja supatusta kuultavissa sieltä ja täältä. Ja kaiken sen hihityksen keskellä melkein unohdimme tehdä piparitaikinan! Viivi-ope ampaisikin iltamyöhään keittiöön ja Terhi-ope seuranaan taikina saatiin kuin saatiinkin valmiiksi ja kovettumaan seuraavaa päivää varten – ensimmäinen paniikki selvitetty hienosti.
Aamulla heräsimme reippaasti puuronkeittoon ja aamujumpalle. Aamupäivän ohjelmassa oli pakopeli. Terhi ja Viivi valmistelivat rastit ympäri kirkon yläkerran tiloja, kirkkosalia ja käytäviä samalla kuin nuoret pähkäilivät visaisten adventti- ja joulutehtävien parissa. Pakopeli “Kadonneen piparimuotin salaisuus” saikin alkaa ja hienosti ja nokkelasti meidän nuorisoryhmäläisemme selvittivät kadonneen piparimuotin salaisuuden ja saivat tiedoksi, että pääsevät suosikkikisansa, eli kokkisodan jälkeen leipomaan ja paistamaan pipareita.
Pian alkoikin ihan oikea paniikki. Kesken kaiken kokkaamisen ja puuhastelun kirkolle saapui kaksi miestä ja nainen, jotka sanoivat, että seurakuntasali on nyt varattu heille, ja paikalle on tunnin päästä saapumassa noin sata henkeä. Apua! Mitä nyt! Muutama paniikkipuhelu Pauluskirkon Elke-papille ja jep jep, Pauluskirkolla oli tuplabuukkaus. Paniikki!
Onneksi saimme tuplabuukkaajien kanssa sovittua, että voisimme hoitaa keittiössä kokkisodan loppuun ja sitten pysyä yläkerran tiloissa. Eli äkkiä vaan hellat tulille ja sitten kaikki kamat kasaan. Pakasimme siis nuorten kanssa siellä täällä lojuvat tavaramme tyhjiin Ikea-pusseihin ja kannoimme ne vauhdilla ylös, näin uudet tulijat pääsivät tuomaan omia tavaroitaan sisään.
Onneksi meidän erittäin reippaat nuoret toimivat paniikissa niin hienosti, että saimme sekasortomme siirrettyä ennätysajassa yläkertaan, missä jatkoimme ruokailua sekä hassuttelua. Tässä hässäkässä jäivät piparit sitten paistamatta, mutta Terhi otti taikinan mukaan ja paisteli piparit kotonaan, näin nuoriso sai hakea omat piparipussinsa myöhemmin Suomi-koululta. Eli nuorison talvileirillä oli paniikkia ja lopulta myös pipareita, sekä paljon hauskoja tarinoita kerrottavaksi eteenpäin!
