Omalta kohdaltani voin kyllä todeta, että tuo varainhankinta ja tuotto sekä tulos ovat basaarin järjestämisessä se kaikkein vähäpätöisin motivaattori. Mielestäni basaaria tehdään, koska se on niin kivaa! Siellä kokoontuvat koulumme aktiiviset toimijat tekemään yhdessä hyvää koko Suomi-yhteisölle. Paikan päällä onkin vilinää ja vilskettä, ja monenikäiset apulaiset hääräävät erilaisissa tehtävissä. Monelle joulubasaari on vuoden kohokohta, jossa tapaa tuttuja ja pääsee nauttimaan yhteisestä jouluisesta tunnelmasta. Pääsiäismyyjäiset taas aloittavat kevätkauden ja sinne on matalalla kynnyksellä helppo tulla vaikka spontaanisti auttelemaan kahvinkeitossa ja keräilemään tiskejä. Siellä voi olla paikalla, nauttia sekä kuulua iloiseen talkooporukkaan.
Joulubasaaria varten järjestetyt leivontatalkoot kokoavat nykyiset ja entiset Suomi-koulun johtokuntalaiset viikonlopuksi yhteen. On ihanaa, kuinka piirakoita rypytellessä voi itkeä, nauraa, laulaa ja höpötellä suomeksi. Basaarisunnuntai ja sitä edeltävä rakennuspäivä ovat monen perheen mielestä hauskaa yhdessäoloa – silloin tutustumme toisiimme paremmin ja autamme siellä, missä apua tarvitaan. Sukupolvien ja perinteiden ketju tekee tunnelmasta erityisen sydäntälämmittävän ja merkityksellisen.
Basaaripäivänä on ilo katsella tupaten täynnä olevaa Babenbergerhallia, kierrellä ympäriinsä ja tervehtiä uusia ja vanhoja tuttuja. On myös hienoa huomata, että paikalle saapuu runsaasti paikallisia vieraita, jotka pääsevät osaksi ainutlaatuista markkinatunnelmaa.
Suomi-koulun joulubasaarin tärkeydestä kertoo myös se, että paikalle saapuu vuodesta toiseen suomalaisia (tai jonkin Suomi yhteyden omaavia) myyjiä tarjoamaan omia tuotteitaan. Osa heistä neuloo, kutoo ja askartelee koko vuoden tätä tapahtumaa varten. Ilman heitä joulubasaari ei olisi se joulubasaari, millaisen sen tiedämme ja tunnemme. Ihanaa on myös ollut saada uusia tuttavuuksia myyjiksi, heistä mainittakoon koruja myyvä Johanna, kavereiden kesken kynttiläheput, jotka ovat itsekin muinoin käyneet Suomi-koulua sekä ihan uusimpana eräiden koululaistemme isä, joka tarjoili ja möi Glögilässä itse tekemiään oluita.
Pääsiäismyyjäisemme ovatkin hieman uudempi perinne, mutta nekin ovat löytäneet paikkansa monen suomalaisen kalenterista. Pauluskirkko on jo vakiintunut niiden pitopaikkana ja siellä vallitsee aina rempseä ja iloinen myyjäistunnelma: ilmassa leijuu lämpimän kahvin ja tuoreen pullan tuoksu, lohisoppaa kauhotaan ja mämmiä lusikoidaan. Kaikilla on mukavaa, ja myyntipöydistä tehdään löytöjä.
Erityisesti minua ilahduttaa se, että olemme saaneet koululaiset vakiinnuttamaan paikkansa joulubasaarin juontajina sekä lauluesitysten esittäjinä. Ylpeinä katsomme ja ihailemme Suomi-koululapsiemme rohkeutta sekä intoa olla mukana myyjäishommissa. Heistä on kasvamassa hieno ja ahkera joukko jatkamaan talkooperinnettä. On myös hienoa nähdä kuinka tärkeää lapsille ja nuorille on olla mukana ja kuinka vastuullisesti he tehtävänsä hoitavat. Erityisen kiitollisia olemme perheille, jotka oma-aloitteisesti tulevat mukaan uusine ideoineen rikastuttamaan tapahtumiamme.
Terhi K.
PS. Paikallinen NÖN-sanomalehti oli paikalla joulubasaarillamme 30.11.2025: Lehtiartikkeli ja kuvia
„Finnisches Weihnachtsflair in Klosterneuburg
Finnischer Schulverein Wien organisierte Weihnachtsbasar in der Babenbergerhalle. Handwerkskunst und Weihnachstschmuck, Glücksangeln und Basteln für Kinder: Was das Herz begehrte bot der Finnische Weihnachtsbasar in der Babenbergerhalle, bis hin zum Auftritt der Kinder der finnischen Schule mit dem Weihnachtsmann.
Mit Moomin, Marimekko und andere finnische Designware waren im Angebot, kulinarisch konnte man traditionelle nordische Spezialitäten genießen.
Von: Leopold Hitzel“
