40 vuotta (vuonna 2019) täyttävän Wienin suomalaisen kouluyhdistyksen kunniaksi olemme koonneet tämänvuotiseen Omalehteen Suomi-koulun historiikkia. Luvassa on siis hauskoja tarinoita vuosien varrelta sekä mielenkiintoisia faktoja Suomi-koulun synnystä. Oikein mukavia lukuhetkiä seuraavien sivujen parissa.
Wienin Suomi-koulu on tukevasti keski-ikäinen, ja sitä sopii juhlia! Jo muutamia vuosia koulussa on saatu nauttia vakavasti otettavien eliittikoulujen yksinoikeudesta: oppilaina on myös toisen polven suomikoululaisia! On ilo ja kunnia saada olla mukana tänä päivänä siinä jatkumossa, joka sai alkunsa vuonna 1979, jolloin iso osa esimerkiksi nykyisistä opettajista ja vanhemmista ei ollut vielä edes syntynyt. Monumentaalinen kiitos kuuluu kaikille niille vanhemmille, jotka ovat vuodesta toiseen istuneet ratikoissa, busseissa, metroissa, autoissa ja pyörien satuloissa ja raahanneet enemmän tai vähemmän innoissaan olevan jälkasvunsa Suomi-kouluun, kyhjöttäneet erilaisissa auloissa, eteisissä, pihoilla ja kaduilla tuiskussa, tuulessa ja helteessä – kaikki tämä
jotta lapsi saisi toisesta (tai kolmannesta tai neljännestä) kielestään rikkaan ja elävän kielen. Ilman lapsia ei olisi Suomi-koulua, eikä ilman aktiivisia vanhempia olisi koulussa lapsia.
Suomi-koulu täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Virallisesti koulu rekisteröitiin Itävallan yhdistysrekisteriin sattumalta juhlallisesti 6.12.1979, mutta kuten kaikki hyvä ja ihana, oli Wienin Suomi-koulukin ollut ajatuksissa ja suunnitelmissa muhimassa jo jonkin aikaa.
70-luvulla kaikki oli toisin, eikä kummallisen suomen kielen osaamista välttämättä pidetty mitenkään hohdokkaana. Suomi oli kaukana, eikä sinne ollut edes lentoja joka päivä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun ensimmäiset 60- ja 70-luvuilla Itävaltaan muuttaneet naiset (koska muuttajat ovat tänä päivänäkin useimmiten naisia) alkoivat saada lapsia, alkoi tuntua ajankohtaiselta miettiä, miten suomen kieltä ja kulttuuria voisi ylläpitää kaukana ruisleivän ja imelletyn perunalaatikon maasta. Saksaan oli jo perustettu pari Suomi-koulua, ja 1978 Marja Selleny sai vihiä, että myös Müncheniin oli perustettu Suomi-koulu. Ajatus koulun perustamisesta alkoi kehkeytyä. Vuonna 1979 ÖFG:n (Itävalta-Suomi-seura) maaliskuun vuosikokouksessa puhuttiin koulun perustamisesta ensimmäisen kerran. Ajatus sai nihkeän vastaanoton, mutta päätettiin, että ÖFG:n sihteeri Anja-Leena Holtari esittelee Sellenyn idean Suomen suurlähetystössä. Silloin kulttuurineuvoksena ollut Tatu Tuohikorpi tunsi Suomi-kouluja maailmalta, ja hän lupasi auttaa oman koulun perustamisessa.
Syksyllä 1979 alkoi tapahtua toden teolla. Syyskuussa pidettiin valmistelevia kokouksia ja ensimmäinen perustamiskokous. Lokakuussa pidettiin toinen perustamiskokous ja jo ensimmäiset oppitunnit. Suomi-koulu oli saanut alkunsa! Virallinen sinetti uuvuttavien pitkien sääntöjen muokkausten ja papereiden valmistelun jälkeen saatiin juhlallisesti 6.12.1979. Alussa toiminnassa mukana oli noin 30 perhettä ja 50 lasta. Opettajat aloittivat työnsä ilman takeita palkasta.
Niin käsittämättömältä kuin se kuulostaakin, on joulumyyjäisiä järjestetty ihan ensimmäisestä vuodesta 1979 lähtien. Perimmäinen syy on tietenkin se, että myyjäisillä rahoitettiin silloin ja rahoitetaan edelleen suurin osa Suomi-koulun toiminnasta. Toki myyjäisistä on sittemmin tullut taianomainen suomalaisuuden sopukka keskelle saksankieliseen jouluun valmistautuvaa ympäristöään. Myyjäispaikka vaihteli alkuvuosina joka vuosi. Ensimmäisen kerran ne pidettiin Pauluskirkossa yhdessä Wienin suomalaisen seurakunnan kanssa.
1980-luvulla myyjäisiä pidettiin monessa eri kirkossaa ympäri Wieniä ja pari kertaa Albert Schweitzer Hausissa. 90-luvulla myyjäiset järjestettiin usean kerran Mensa der WU:ssa (Wirtschaft-Uni). Parhaimmillaan silloin myytiin glögiä, johon meni 500 litraa punaviiniä. Vuonna 2000 myyjäiset siirtyivät Klosterneuburgiin Babenbergerhalliin, ja siellä ne järjestetään edelleen. Babenbergerhalle oli aikoinaan ison keittiönsä takia erinomainen vaihtoehto, mutta parin vuoden takaisen ”keittiöremontin” jälkeen, jossa siis keittiöstä poistettiin aivan kaikki uuneista lähtien, on ollut pohdinnassa, pitäisikö myyjäiset siirtää uudelleen Wieniin.
1980-luvulla Suomi-koulu vakiinnutti asemaansa Wienissä. Vuodesta 1983 koululla on ollut oma pieni kirjasto, josta on voinut lainata lasten- ja nuortenkirjoja. Ensimmäinen Oma-lehti ilmestyi vuonna 1986, ja jo silloin pääpaino oli lasten piirrustuksissa ja töissä. Talviretkien perinne aloitettiin myös 80-luvulla. Vuodesta 1987 Suomi-koulu on käynyt talviretkellä Gutenbrunnissa.
1980-luvulla suomikoululaiset tekivät paljon muutakin kuin opiskelivat, he olivat mm. laulamassa Finnairin joulupukin kanssa lentokentällä ja kävivät tutustumassa suurlähetystöön. 1990-luvulla suomikoululaiset kävivät useamman kerran Suomessa pääsiäisopintomatkalla. Oppilaat asuivat perheissä ja kävivät koulua isäntäperheiden lapsien kanssa. Koululaiset kävivät myös laulamassa suomalaisia joululauluja Baden bei Wienissä, osallistuivat AKH:ssa olevan suomalaisen taidenäyttelyn avajaisiin ja toisena vuonna Joulupukin maan avajaisiin. 1998 perustettiin Suomi-koulun nuorisoryhmä, joka kokoontui ja kokoontuu edelleen pienen luovan tauon jälkeen viikonloppuisin noin kerran kuussa. 1999 vietettiin Kalevalan 150-vuotisjuhlaa myös Itävallassa, Wienin yliopiston Suomen kielen laitoksella, jossa tietenkin myös suomikoululaiset olivat esiintymässä.
Suomi-koulunippelitietona mainittakoon, että varmaankin suuri ellei suurin syy sille, että Suomi-koulu sai juhlallisesti viettää 40-vuotiskevätjuhlaa suurlähettilään residenssissä, on se, että uuden suurlähettilään Pirkko Hämäläisen omat lapset ovat aikoinaan käyneet Suomi-koulua juuri Wienissä.
Kirjoittanut: Elina Harjunpää
Kiitos muisteluista: Marja Selleny ja Riitta Kiciak
