Tällä kertaa on aivan pakko aloittaa kertomalla unettomista öistä sekä jännityksestä, joita leipien tilauksen seurannan nettisivuilla ja asiakaspalvelupuhelimessa roikkuminen aiheutti. Kuten varmaan jo arvaatte, kerron leipäkatastrofista.
Torstai-illasta (30.11.) alkaen meidän yli 400 kiloa leipää sekä muita myyntituotteita olivat ”on hold” eli “jumissa” Leipzigissa, kuljetusfirman varastossa. Kun ne olivat sitä vielä perjantainakin, aloimme jo kehitellä monenlaisia suunnitelmia saada tilatut tuotteet Wieniin. Tilausta ei kuitenkaan saa itse hakea Leipzigin varastolta eikä sitä luovuteta matkan varrella kenellekään ulkopuoliselle. Lauantaina tilanne oli edelleen sama ja olimmekin jo yhteydessä asianajajaan sekä kuluttajansuoja-asiantuntijoihin asian tiimoilta. Vaikka toivo alkoi jo loppua, niin ainoa toivomme oli saada leivät
jotenkin perille ja myyntiin, koska kuljetus sekä leivät meidän on maksettava. Eikä tilattu pikakuljetus mikään edullinen ole.
Sunnuntai aamu (3.12.) alkoi Babenbergerhallilla yhteisellä pikku itkulla ja kiukulla, koska nyt oli jo varmaa, etteivät leivät tulisi ajoissa ja olimme onnistuneet pilaamaan koko myyjäiset sekä syöksemään Suomi-koulun perikatoon, eikä tälläistä ole koskaan ennen tapahtunut! Melkein pelottomina ja rauhallisina marssimme yhdessä Merin kanssa lavalle avaamaan myyjäiset sekä kertomaan suru-uutisen. Onneksemme hallin henkilökunta mokaili äänentoiston kanssa, joten yleisö ei meidän selityksisä kovin hyvin kuullut. Onneksi meillä oli herkkupöydässä aivan mahtava tehotiimi myyntihommissa, ja he ottivat leipien ennakkotilauksia ja -maksuja vastaan ahkerasti. Sekä onneksemme meillä oli myös uskomattoman ihanat myyjäisasiakkaat, jotka löysivät talkoo
henkensä ja tilasivat leipää. Kiitos!
Leipäkatastrofista huolimatta myyjäisviikonloppu oli ihana! Siis oikeasti ihana. Hallilla vallitsi todellinen tekemisen meininki ja talkoohommiin innostui spontaanisti uusiakin vanhempia ja jokaiseen hommaan löydettiin luontevasti tekijät. Oli kivaa, kun nuorisoryhmäläiset ja muutkin lapset olivat auttamassa. Oli aikaa jutella, vitsailla sekä tutustua ja taisi siellä muutama uusi ystävyyskin syntyä. Me-henkeä! parhaimmillaan. Jo perjantaina alkanut lumimyräkkä sopi tunnelmaan täydellisesti. Itse myyjäispäivänä satoi yhä lunta, mutta kävijöitä oli mukavasti, tunnelma oli leppoinen ja kauppakin kävi. Tuoreitten pipareiden ja riisipuuron tuoksu, lasten lauluesitys sekä joulupukin vierailu saivat varmasti ihan jokaisen joulutunnelmaan. Myyntituotteita oli tarjolla moneen makuun ja kokoon. Herkkuja Domino-kekseistä Turunsinappiin. Suomi-tavaroita Marimekosta Muumeihin ja ihan oikeita irtokarkkeja. Juomapöydässä oli omenaporetta ja Jaffaa, niitä ihan aitoja ja oikeita. Lapsille oli ongintaa, askartelua sekä piparinpaistoa. Arpajaisissa oli palkintoina kaikenlaista ja monenmoista. Ruokapöydät notkuivat herkkuja kuten lohikiusausta, hernekeittoa, lihapiirakoita, voileipäkakkua sekä riisipiirakoita. Niitä nauttiessa tai lämmin glögikuppi kädessä oli mukavaa tavata tuttuja ja rupatella suomeksi.
Myyjäistunnelman ja tarjonnan täydensivät Wieson juomapöytä, seurakunnan kahvila sekä lukuisat myyjät, jotka tarjosivat monenlaisia käsityötuotteitaan. Ai niin! Mitenkäs se leipäkatastrofi päättyi? No, ihan yhtä surkeasti kuin alkoikin. Leivät tulivat perille maanantaina iltapäivällä niin, ettei yhdenkään asiaan kuuluvan yrityksen asiakaspalvelu ollut enää auki, eli apua ja neuvoja oli turha odottaa keneltäkään. Leipälaatikot olivat kuorma-auton lavalla sikinsokin eikä kuljettajalla ollut kärryjä eikä laskettavaa ”takalautaa” autossaan. Laatikko kerrallaan nostelin laatikot kuormurista autotalliini kuskin kiukutellessa vieressä.
Tämän hässäkän jälkeen alkoi ennakkotilausten pussitus sekä ylimääräisen leivän myyminen (jota ei ihan vähän ollutkaan…). Hommaa hieman hankaloitti se että myyjätaho oli pakannut tilauksemme ihan miten sattuu ja järjestelemiseen meni aikaa. Mutta kaikesta selvitään ja selvittiin myös nyt. Saimme ennakkotilaukset pussitettua ja toimitettua, loputkin leivät myytyä, emme pilanneet joulumyyjäisiä eikä Suomi-koulukaan joutunut perikatoon! Ja hei, tämä ei ollutkaan ensimmäinen kerta kun näin tapahtui! Eli loppu hyvin!
Lopuksi vielä yksi tärkeimmistä eli kiitokset! Kiitos kaikille vanhemmille, entisille Suomi-koululaisille, opettajille, johtokuntalaisille ja ihan kaikille vapaaehtoisille, jotka olitte mukana hommissa. Te olette joulumyyjäiset! Sydämellinen kiitos! Erityiskiitos kokillemme Annalle keittiön johtamisesta sekä aivan mahtavasta tsempistä leipien myymisessä. Anna on aivan huippu tyyppi, joka ei vähästä säikähdä ja lupasi tulla seuraaviinkin myyjäisiin uudestaan hommiin! Kiitos Meri sinulle! Kiitos kun sain taas tehdä joulumarkkinoita kanssasi! Sain taas oppia sinulta paljon! Yhdessä selvittiin
puolisavolaisella huumorilla sekä muutamalla kirosanallakin ehkä. Sydämellinen kiitos! Oli kivaa! Kiitos aviomieheni Teemu! Kiitos, että olet myyjäishommissa mukana ja lupauduit jopa laulamaan partasi alta. Kiitos että myyjäiset saavat valloittaa autotallisi, varastosi, olohuoneesi sekä tällä kertaa jopa konttorisi, josta tuli muutamaksi päiväksi leipäkauppa. Kiitos!
Kiitos teille kaikille siitä, että seuraavatkin myyjäiset tulevat olemaan ihanat ja onnistuneet!
Talkoohengessä Terhi
