Jälleen on täyteläinen ja vivahteikas Suomi-koulun lukuvuosi päättynyt ja pääsemme kesäloman viettoon. Syyslukukauden aloitimme uusissa tiloissa, saimme siis Wienin kolmannessa kaupunginosassa sijaitsevasta koulusta, BORG3:sta, neljä isokokoista luokkahuonetta käyttöömme, jotka ovat toimineet meille erittäin hyvin! Ja olemmekin tänä vuonna uusissa tiloissa saaneet nähdä ja kokea monenlaisia tapahtumia ja ohjelmanumeroita sekä ottaneet vastaan erityisiä vieraita. Koulullamme vieraili itsekin pienenä Suomi-koulua käynyt, Suomessa UMK:n kautta julkisuuteen noussut Sinikka Monte, laulaja ja säveltäjä Annemari Suomalainen sekä Itävallan sähly mestari (vai kuuluisiko sanoa salibandy mestari) Teo Laurila.
Kevät Suomi-koululla (ja Wienissä) on täällä järjestettyjen Euroviisujen myötä ollut melko musiikkipainotteinen, mutta teemana koulun opetuksessa ovat koko lukuvuoden ajan olleet sekä Muumit että liikunta. Kukin koululaisryhmä sai oman Muumi-nimensä lukuvuoden alussa ja Suomi-koululla vilisi suuri joukko Homssuja, Niiskuja, Mymmeleitä, Mörköjä sekä Merihevosia!
Itsenäisyyspäivää 2025 vietettiin Wienin Suomi-koulussa teemalla “Suomalainen koti”. Koululle oli valmisteltu neljä huonetta / tehtäväpistettä: keittiö, olohuone, lastenhuone ja sauna. Jokainen oppilas sai omaan tahtiin käydä kaikissa huoneissa ja suorittaa tehtävät, joista sai leiman tehtäväpassiin. Keittiössä oli tarjolla pientä purtavaa ja erilaisia keittiövälineisiin ja ruokiin liittyviä tehtäviä sekä pelejä. Olohuoneessa lapset pääsivät tutustumaan Pirre-open ohjeistuksella Maamme-lauluun ja Suomen lippuun, jotka lapset saivat itse askarrella. Saunassa tehtävä oli etsiä saunatonttu ja osallistua löylynheittokilpailuun, kun taas lastenhuoneessa oli tarjolla mm. piirtämistä, värittämistä ja erilaisia pelejä.
Kuvissa opetellaan Maamme-laulun sanoja ja heitetään löylyä.
Tämä Itsenäisyyspäivänä järjestetty koulukerta oli erinomainen ja opettava; lapset saivat itse suorittaa tehtäviä ja erilaisten huoneiden kautta tutustua kotiaiheiseen sanastoon sekä suomalaisuuteen! Lopuksi, kotiin lähdettäessä koululaiset saivat leimattuja tehtäväpassejaan vastaan yllätyspussit ja ulkona, koulun pihalla laulettiin Maamme-laulu vielä kerran vanhempien kanssa.
Wienin Suomi-koulun perinteinen luistelukerta järjestettiin taas ystävänpäivän kynnyksellä. Perinteitä noudattaen koko koulun (oppilaat, opettajat ja vanhemmat) sisäänpääsy Wienin Luisteluyhdistyksen ulkojäille kesti aikansa, mutta odotus palkittiin heti kun saimme luistimet jalkaan. Luistelusää oli mitä mainioin ja Suomi-koululaiset viihtyivät jäällä siihen malliin, että emme edes ehtineet saada koko porukkaa yhteiskuvaan!
Eräänä helmikuisena perjantaina 2026 saimme nauttia lumisesta Wienistä. Niiskut ja Möröt vetivät toppavaatteet päälle ja lähtivät nauttimaan lumesta viereiseen Ahrenberg-puistoon. Aika vierähti kuin iltamissa, puuhaa riitti lumeileikeistä mäenlaskuun sekä lumiukkojen rakentamiseen ja pimeän tultua lumiset ja punaposkiset Niiskut ja Möröt pääsivät kotimatkalle väsyneinä, mutta onnellisina! Kerrankin saimme Suomi-koulun koulukerralla touhuta supisuomalaisia talvileikkejä.
Saimme iloksemme kuulla, että Itävallan sählymestari Teo Laurila ja apuopettajamme Anni H. tulisivat pitämään Suomi-koululaisille sählykerran! Mahtava uutinen oli myös, että saimme ison ja hienon jumppasalin käyttöömme. Ei muuta kuin urheilutamineet päälle, sisäkengät jalkaan, ja menoksi!
Suomikoulun ensimmäinen sählykerta meni lähinnä lajiin tutustuen ja mailojen turvallisen käsittelyn opetteluun. Teo huomasikin lapsista, että he ovat suomalaisia, sillä suurin osa pelimiehistä ja -naisista osasi heti valita oikeanpuoleisen mailan käteen. Hän oli muutenkin yllättynyt, kuinka taitavia lapset olivat, vaikka vain harvalla oli aikaisempaa kokemusta sählystä. Teo osasikin selittää meille sählyn perustat ja mailan liikkeet (tee näin, älä tee näin, jne) todella selkeästi.
Suomi-koululaiset tykkäsivät sählystä todella paljon ja meillähän loppui aika ihan kesken! Lopussa saatiin kuitenkin vielä peli pystyyn ja varsinkin isompien koululaisten peleissä oli kova vauhti. Kaikki paikalla olevat oppilaat pääsivät pelaamaan ja heillä tuntui olevan erittäin hauskaa. Teolla onkin jo nyt suunnitelmissa, että ensi „kaudella“ hän voisi käydä pelaamassa lasten kanssa uudestaan.
Ehdottomasti otamme tulevalla lukukaudella uuden sählykerran mukaan koulun ohjelmaan! Kiitos Teolle ja Annille!
Keväällä 2026 Suomi-koulussa touhuttiin jos jonkinlaista keväistä puuhaa. Viime vuosina tutuksi tulleissa pääsiäispajoissa reippaat suomikoululaiset pääsivät tutustumaan suomalaisiin pääsiäisperinteisiin. Pääsiäispajoissa jokainen ryhmä pääsi vuorollaan koristelemaan virpomisvitsat. Pian pajunoksia koristivatkin niin värikkäät höyhenet kuin silkkipaperit.
Kauniiden virpomisvitsojen lisäksi, jokainen lapsi sai istuttaa oman rairuohon aivan itse, alusta loppuun ja kaikki alkoikin rairuohokippojen koristelusta. Kippoja koristeltiin niin hienoin piirustuksin kuin myös tarroin. Tämän jälkeen jokainen sai itse täyttää kipon mullalla, istuttaa siemenet sekä kastella ne. Myös Suomi-koulun pienimmät (3,5 vuotiaat) osallistuivat rohkeasti ja olivat kyllä todella taitavia!
Kolmas pääsiäispajoista oli noitapaja nimeltään “Kaikkien aistien Kyöpelinvuori”. Noitapajassa testattiin suomikoululaisten eri aisteja kuuntelemalla, tunnustelemalla, haistelemalla, sekä tottakai suklaamunia maistelemalla! Lopuksi kokoonnuimme kaikki yhteen harjoittelemaan perinteisen virpomislorun: “Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks, palkka mulle, vitsa sulle!”.
Pääsiäishulinoiden jälkeen Suomi-koulussa päästiinkin jo vapun juhlintaan. Ryhmissä pohdittiin erilaisia vappuperinteitä, kuten mitä on sima, miksi ihmiset menevät piknikille ja mikä on tuo valkoinen hattu, joka niin monella juhlijalla on vappuna päässä. Erityisesti Mymmelit-ryhmää vaivasi kysymys siitä, että missä heidän munkkitarjoilut ovat. Tämän vappuisen Suomi-koulukerran kruunasi vappudisko, jossa jokainen pääsi tanssimaan, leikkimään laululeikkejä sekä limboamaan. Ja olipa diskossa myös ihan ihka oikeat portsarit paikalla!
Euroviisuhuuma ei ollut vielä kunnolla laskeutunutkaan Wienissä, kun Suomi-koulussa pääsimme jatkamaan musisointia Kielikylpy-konsertin sävelin. Annemari Suomalainen ja opettajamme Pirre esittivät teatraalisen musikaalin 7-vuotiaasta Liisasta, joka oli muuttanut Salzburgista Porvooseen. Liisa kertoi valmistavan luokan rutiineista ja jokaisessa laulussa harjoiteltiin oivasti suomen kieltä. Konsertissa tuli tutuksi monet termit ja sanonnat, esimerkiksi oikea käsi, vasen käsi, hyvää huomenta, ylös-alas-ympäri, järjestysluvut, kalenteri, viikonpäivät, persoonapronominit, kehon osat ja värit.
Lisäksi yleisö pääsi osallistumaan konserttiin laulaen, taputtaen ja leikkien. Muistoksi oppilaat saivat Annemarin oman sävellyksen „Viikonpäivät”.
Lukuvuotemme päättyi kesäkuussa Praterilla pidettyyn piknik-teemaiseen kevätjuhlaan, jonne kokoontui noin sata Suomi-koulun jäsentã ja toimihenkilöä. Lapsille olimme järjestäneet monipuolista ohjelmaa, jonka aikana vanhemmat pããsivät juttelemaan keskenään ja nauttimaan buffetin antimista – suomen kieli kuului Jesuitenwiesellä kauas ja sinivalkoiset liput lepattivat tuulessa. Saimme juhlittua, jaettua todistukset sekä päätettyā lukuvuoden nippanappa kuivin jaloin, tummanpuhuvat sadepilvet kun päättivät lopettaa juhlan hieman ennen aikojaan. Kaiken kaikkiaan lukuvuosi oli monipuolinen sekä liikunnallinen – myös kesäleirimme tänä vuonna tulee olemaan liikuntapainotteinen – sen teemahan on „Keho liikkuu – kieli tarttuu!“.
Hyvää kesää kaikille ja syksyllä nähdään uuden kouluvuoden ja uuden teeman parissa!
